Väsyttää välillä niin paljon että pyörryttää. Illalla pitäisi mennä ajoissa nukkumaan, mutta ei millään malttaisi, kun ilta tuntuu muutenkin niin lyhyeltä. Haluaisin tehdä vaikka mitä, mutta aika ei tahdo riittää kuin pakollisiin huushollihommiin. Toki ne voisi jättää joskus väliinkin, mutta edestä päin löytyy sitten kahta isompi kasa tekemättömiä hommia. Ja tätähän tämä tulee olemaan niin kauan kuin jaksaa tulevaa ajatella. Jos saisin tehdä sitä mitä haluaisin, niin tekisin päivät pitkät käsitöitä ja hoitaisin lapsia... Niin, vauvakuumettakin meinaa välillä pukata aina niinä päivinä, kun ei niin kamalasti väsytä :P. Kyllä ihminen on hullu =D.

Tänään työpäivä oli tavallinen, tavallisen kiireinen. Vaikka asiakkaita ei olisikaan liikkeessä jonoksi asti, niin työ on sellaista, että yhden asiakkaan kanssa menee joskus kauankin ja kun hän lähtee, niin heti perään tulee seuraava. En sillä sano, että se olisi huono asia, päinvastoin. Minusta on kiva kun yhden asiakkaan kanssa ehtii jutustella kauemminkin, muutakin kuin "päivää" ja "kiitos", niin kuin edellisessä työpaikassani. Edellisessä työpaikassani minulla oli usein hyvin yksinäinen olo siinä kassani ääressä, vaikka asiakkaita virtasi ohi solkenaan. Jotenkin kaipasin välillä jutustelua myös työkavereidenkin kanssa.

No niin, nyt karkasi loput ajatukset taivaan tuuliin. Menenpä vielä putsailemaan lasten ulkovaatteet huomista varten ja sitten unille.