Meille tulikin yllättäen kotipäivä. Isoveli kömpi yöllä viereen esittäen kekälettä, aamulla lämpöä oli enää vähän. Hoitoon ei kuitenkaan ole menemistä, joten jäin kotiin ipanoitten kanssa. Piti sitten perua Pikkusiskon hampi-käyntikin ja seuraavan ajan sain vasta kesäkuun alkuun. Harmittaa jos pitää jäädä pois synttäreiltäkin, jonne saatiin kutsu huomiseksi. Kun ovat ipanat räkäisiä ja köhäisiäkin... Mitenhän kestän järjissäni koko päivän neljän seinän sisällä noitten kanssa, apua!

Ottaa päähän!

Täyttelin tuossa illalla amk:n hakulomaketta ajatuksena viedä se perille perjantaiaamuna... Kesken täyttämisen silmiini osui päivämäärä 3.5. mennessä! Aargh!! Pikkusen nyt ketuttaa :/ Minkä ihmeen takia pitää asiat jättää aina viime tinkaan?! Ja sitten käy näin.

Äkäpäissäni aloin sitten polkemaan ompelukoneen rakkinetta. Kyllä sillä vielä suoraa näköjään voi ommella ihan hyvin, vaikka välillä tärisee niin kovasti, ettei kunnolla näe mitä ompelee :P. Sain töistä palan hieman likaantunutta kangasta ja ensin siitä piti tulla laukku, mutta enemmän tarvitsin jotain neulepuikkojen säilytykseen, joten tein tällaisen pussukan:

Tuosta kankaasta voisi tulla kiva hattukin ja tosiaan se laukkukin.

En kyllä tiedä mitä sitä syksylle suunnittelisi, olo on nyt kuin tyhjän päälle pudonneella. Eihän se tietenkään varmaa olisi ollut, olisinko tullut edes valituksi opiskelemaan. Mitenhän tiukkoja nuo hakuaikojen aikarajat ovat? Aion kuitenkin vielä perjantaiaamuna soittaa koululle ja rukoilla, olisiko vielä jotain mahdollisuutta.