Uuh, nyt on olo jo ihan rättipoikki. Kävin saunassa ja se rentoutti ihanasti. Jalat vähän ihmettelevät, että mitäs tämä on; koko talvi ollaan istuttu ja nyt ollaan jalkojen päällä koko päivän.

Päivä meni taas joutuisasti, en montaa kertaa kelloa kurkannut. Aamupäivästä tein taas nappeja sillä kivalla vekottimella. Loppupäivän myin nauhaa metrikaupalla, kangasta ja erilaisia nippeleitä (joiden kaikkien nimiä en edes tiedä :P). Hiljaisella hetkellä ompelin magneetit Sophieen.

Kotona iltakin meni joutuisasti, liiankin. Ehdin olemaan ihan liian vähän lasten kanssa, kun kotihommat ja huomisen ruokakin oli tehtävä. Jos sitä sitten viikonloppuna osaisi arvostaa enemmän yhdessä oloa... *sniif*. Ihan kuin huono omatuntoni aikani riittämättömyydestä olisi aavistettu, sillä Isoveli on yhtä äkkiä oppinut piirtämään siten, että siitä saa jo jotenkin selvän mitä kuva esittää. Ihmettelen vaan, että milloinka se on sitä harjoitellut, en minä ainakaan ole huomannut.

Nämä huono omatunto -jutut kuuluvat varmasti jokaisen, varsinkin pienen lapsen, äidin elämään, mutta ei kovin paljon lohduta. Tuntuu kurjalle huomata, että et todellakaan pysty olemaan joka paikassa yhtä aikaa, että ihmisiä tässä vain ollaan :P. Mistäs niitä lisätunteja vuorokauteen saikaan ostettua? (varmaan samasta paikasta kuin ne vaihtopäätkin ;D)

Kai sitä olisi vielä käytävä putsailemassa lasten ulkovaatteita ja koneellinen pyykkiäkin odottaa ripustelemista. Ja pakko on keretä vähän nollata päätäkin eli hetki pipon virkkausta telkun ääressä ;)